9. 2. 2007 kello 14:23 Kansanedustaja Erkki Pullainen muistelee, kuinka hän valmistui maisteriksi 16. joulukuuta 1960. Vieressä istuvan Oras Tynkkysen poskilihasta nykii. Onhan siinä miehillä melkoinen ikäero. Pulliainen on syntynyt 1938 ja Tynkkynen 1977 – vierekkäin istuvat vihreiden eduskuntaryhmän nestori ja kuopus.
Eduskunnan ravintolan kabinetissa esitellään vihreiden ohjelma öljyriippuvuudesta irtaantumiseksi. Tynkkynen mainostaa, että se on ensimmäinen ohjelma, jossa esitetään konkreettinen ja toteuttamiskelpoinen malli, jolla voidaan hallitusti ja kustannustehokkaasti luopua öljyn käytöstä. Tuntuuko uskomattomalta?
Lue koko artikkeli »
Aihe: Eduskuntavaalit 2007 | 29 kommenttia »
7. 2. 2007 kello 21:59 MTV3:n järjestämä kolmen suuren puolueen puheenjohtajan tentti vahvisti jo jonkin aikaa näkynyttä asetelmaa keskustan, kokoomuksen ja Sdp:n keskinäisissä suhteissa. Keskustan suhteet ovat kunnossa demareihin ja kokoomukseen, mutta kahden viimeksi mainitun keskinäiset suhteet ovat huonossa kunnossa.
Lue koko artikkeli »
Aihe: Eduskuntavaalit 2007 | 40 kommenttia »
7. 2. 2007 kello 14:40 Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari esittelee valiokuntansa mietintöä Venäjästä. Muutama toimittaja kuuntelee uneliaan tuntuisena esitystä. Neljä vuotta työskennellyt valiokunta on päättänyt työnsä mietintöön.
Katselen valiokunan nimilistaa. Moni sen jäsenistä jää vapaaehtoisesti pois ja moni putoaa, kuten.. no jääköön nimi sanomatta.
Lue koko artikkeli »
Aihe: Eduskuntavaalit 2007 | 10 kommenttia »
6. 2. 2007 kello 7:44 Joskus on kiusallista, kun ei voi olla samaan aikaan kahdessa paikassa. Niin kävi minulle maanantaina iltapäivällä. Olin lupautunut vetämään paneelikeskustelun Haikon kartanossa Suomen EU-edustuston järjestämässä kaksipäiväisessä seminaarissa. Se oli kunniatehtävä, sillä paikalla oli joukko merkittäviä toimittajia, ekonomisteja ja muita yhteiskuntavaikuttajia arkkipiispa Jukka Paarmasta alkaen.
Minun piti johdatella keskustelu Euroopan talouden haasteista. Se oli helppo tehtävä, sillä järjestäjät olivat onneksi kutsuneet alustajiksi kaksi huippua Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtajan Sixten Korkmanin ja alivaltiosihteeri Vesa Vihriälän, sen kuuluisan globalisaatioraportin kirjoittajan. Mikäpä siinä oli kuunnellessa, oppiessa ja puheenvuoroja jakaessa. Loistava keskustelu. Joskus - tosin harvoin - toimittajan työ voi olla kiintoisaa.
Lue koko artikkeli »
Aihe: Eduskuntavaalit 2007 | 30 kommenttia »
5. 2. 2007 kello 7:56 Hyvää J. L. Runebergin päivää
Vaaleihin on enää kuusi viikkoa aikaa, ja huomenna tiistaina 6.2. kello 16 päättyy vaalien ehdokasasetteluaika. Ehdokkaat saavat numeronsa tällä viikolla. Se merkitsee vaalikampanjoinnin kiihtymistä.
Viikonvaihteessa Sdp ja kokoomus saivat runsaasti julkisuutta. Vihreiden puoluevaltuuskunnan kokous jäi suurten puolueiden vaaliavausten varjoon. Onneksi puheenjohtaja Tarja Cronbergin vetoaminen taannoiseen Ruotsin demarien ja vihreiden yhteistyöhön sentään ylitti uutiskynnyksen. Kokouksen varsinainen pihvi oli kuitenkin perustulomalli. Siksi on oikein ja paikallaan palata vihreiden ajatuksiin. Lue koko artikkeli »
Aihe: Eduskuntavaalit 2007 | 49 kommenttia »
3. 2. 2007 kello 14:56 Helsingin seudun hiihtokansa valmistautuu huomiseen Tahko-hiihtoon, joka sivakoidaan legendaarisen Tahko Pihkalan kunniaksi. Onneksi vesisade loppui viime yönä, ja Paloheinän, Pirkkolan ja Maunulan ladut jäivät hiihdettävään kuntoon. Tässä kaupungissa on hiihdettävä aina kuin vain voi.
“Suomi ei tarvitse neuvoja idästä eikä lännestä”, sanoi pääministeri Matti Vanhanen topakasti torstai-iltana, kun TV1:n tentissä häneltä kysyttiin kantaa presidentti Vladimir Putinin lausuntoon Suomen Nato-aikeista.
Lue koko artikkeli »
Aihe: Eduskuntavaalit 2007 | 27 kommenttia »
2. 2. 2007 kello 0:10 Toimittajat Johanna Saukkomaa ja Jan Andersson toteuttivat torstain merkintäni lopussa esitetyn toiveen ja kysyivät TV1:n suuren vaaliskeskustelun alussa, mitä mieltä puolueiden puheenjohtajat olivat Vladimir Putinin Nato-lausunnosta. Vastaukset olivat korostetun diplomaattisia, perinteisen linjamme mukaisia. Jos Paasikivi ja Kekkonen sattuivat olemaan kuulolla, tuskin heillä oli mitään moittimista.
Torstaiaamuna epäilin, että jaksanko nukahtamatta katsella keskustelun loppuun. Kyllä jaksoin ja vieläpä jaksan kommentoidakin sitä näin keskiyöllä. Suuri ansio hereillä pysymisessä on perussuomalaisten Timo Soinilla. Hän jatkoi presidentinvaaleissa tutulla linjallaan, sutkautteli väliin ja suomensi kapulakielisiä keskustelijoita.
Lue koko artikkeli »
Aihe: Eduskuntavaalit 2007 | 34 kommenttia »
1. 2. 2007 kello 10:18 Aamulla kello 8.20 valot sammuvat Paloheinän maastossa, mutta ei se menoa haittaa. Luminen metsä auttaa aamunkajoa, ja hyvä on Perässähiihtäjän hiihdellä. Perässähiihtäjä-sanan historiaan palaan lähipäivinä. Muuan ystäväni on antanut käyttööni ainutlaatuisia kuviakin. Mutta maltetaan.
Hauska on tavata myös aamuvirkku työtoveri. Toimittaja Timo Rautava on koiransa kanssa liikkeellä Maununnevan maastossa.
Varsinaisen yllätyksen koen jo ennen hiihtoa. Manageri Leila Sundberg oli lähettänyt sähköpostilla kutsun tiedotustilaisuuteen. Ensimmäisellä lukemisella luulin, että kutsu on tullut väärään osoitteeseen.
Lue koko artikkeli »
Aihe: Eduskuntavaalit 2007 | 19 kommenttia »
31. 1. 2007 kello 16:27 Pöytä on kymmeniä metriä pitkä ja täynnä valokuvia. Kiertelemme pöytää ympäri ja vertailemme kuvia. Tämä on toivoton tehtävä, josta on selvittävä. Onneksi Kuukausiliitteen kuvatoimittaja Juha-Pekka Laitinen ja valokuvaaja Tapio Mustasaari ovat tehneet esikarsinnan.
Muistikuvia Suomesta- kilpailuun lähetettiin yli 6000 kuvaa. Lähetysaika on jo päättynyt, ja pian lukijamme pääsevät äänestämään mitkä kuvat painetaan postimerkeiksi ensi syksynä. Laitinen ja Mustasaari ovat seuloneet ja seuloneet kuvia. Jäljellä on vielä satoja kuvia, joista viiden hengen raadin pitäisi valita 40-50 kuvaa, joista Kuukausiliitteen lukijat pääsevät maaliskuussa äänestämään.
Lue koko artikkeli »
Aihe: Eduskuntavaalit 2007 | 21 kommenttia »
30. 1. 2007 kello 12:01 Kummallinen puolue tuo Suomen keskusta - aina sieltä tulee uutta ja ihmeellistä. Tänään iltapäivällä keskustan nuoret vaikuttajat ( 30+ ryhmä) julkaisevat kirjan tai oikeastaan vielä enemmän uuden hallitusohjelman.
Ihan totta! Ei niiden nuorten päätä palella, vaikka näin kova pakkanen.
Lue koko artikkeli »
Aihe: Eduskuntavaalit 2007 | 17 kommenttia »
HS aloittaa nyt uuden poliittisen teatterin missä nauretaan ryssäläisyydellemme ja kansakuntamme neekeröittämiselle. Luvassa rajua naurua neekereille, ryssille, somaleille, ryssäläisille ryssäloisillemme, sekä silvotun tynkä-Suomen eri viranomaisille jotka peittelevät keskuuteemme tulleiden parasiittiloisten rikoksia siinä kuin miehittäjä-Ryssän rikoksia kansakuntaamme kohtaan
RSS
3 comments:
Poliittisia neekeri- ja ryssäuutisia täältä Blogistanista. Pysykää kanavalla
Unto Hämäläinen on kovan luokan bolsevikki joka harrastaa raakaa monikultttuurikritiikkiä blogissaan
Unto Hämäläinen on armoton itseivaaja
http://unto-hamalainen.blogspot.com/
... joten keskustelu on melko avointa tervetuloa mukaan muutkin kuin Jussi Halla-aho, Seppo Lehto, Teemu Lahtinen, Olavi Mäenpää ja KRP:n neekereitä suojelevat poliisit
PS:) Tätä tekstiä ei ole tehnyt Seppo Lehto vaan maamme ryssittämiseen ja neekeröittämiseen kyllästyneet antipunikit;) http://paavolipponen.blogspot.com lisää nauruherätystä;)
Katsoinpa uutisryhmiä googlen kautta kun ajattelin tarkistaa mitä Unto Hämäläinen kirjoittaa
Katsokaa tekin uutisryhmistä:
Ohessa hyvinkin paljastava kirjoitus Sanoma-konsernin kotiryssien suojelija Unto Hämäläisestä:
The Finnish Stasi-Informers:
THE FINNISH STASI-LIST
Otsikko: Stasi-listat julki!
Otsikko: Suomettuminen ja Erkon dynastia
Martti Valkosen kirja "Sananvapaus kauppa-
tavarana" on armoton kuvaus suomettumises-
ta ja Erkon dynastiasta. Se on julkaistu osit-
tain myös netissä.
Alla näyte kirjasta, jossa HS:n toimittaja Unto
Hämäläinen pesee puhtaaksi Aatos Erkon ko-
tiryssää Albert Akulovia. Suosittelen kirjaa kai-
kille suomettumisesta ja sen toimijoista kiin-
nostuneille!
"HÄMÄLÄINEN VALO VALKAISI AKULOVIN
Uusi sananvapauslaki on osattava kirjoittaa sellaiseen
muotoon, että se estää monopolien
muodostumisen joukkotiedotuksen kentällä. Tätä
vaatimusta ei voi liikaa korostaa.
Monopolien kaltaiset ryhmittymät ovat vaara
demokratialle, jos ja kun ne hyödyntävät
asemaansa edistääkseen esimerkiksi omia liike-etujaan
ja liiketaloudellisia päämääriään.
Käytännön varoittavana esimerkkinä on tapa, jolla
Helsingin Sanomat on yrittänyt näyttävästi
osana omaa idänkauppaansa sanella suomalaisen
journalistiikan Venäjä- kirjoitteluun
vielä Neuvostoliiton romahtamisen jälkeenkin uudet ja
nöyrät standardit. Lehti toi
Venäjä-journalismiin suomettumisen uuden mallin. Sekin
on ollut osa liikestrategiaa,
jonka turvin lehtiyhtiö turvaa kaupankäyntiään ja
sijoituksiaan Venäjälle.
Liikesuhteet voivat olla merkillisten kirjoitusten
ainoa selitys.
Lyhyt kouluesimerkki valaisee havainnollisesti
erilaisia tapoja, jotka auttavat liikesuhteiden
hoidossa. Hesarin poliittisen osaston esimies Unto
Hämäläinen matkusti takavuosina Moskovaan
haastattelemaan KGB:n vakoilijaa Albert Akulovia, joka
oli ollut työssä Suomessa. Akulovilla
oli diplomaatin peitevirka Neuvostoliiton
suurlähetystössä, mutta hän oli ja on salaisen
poliisin miehiä, vaikka hän viime vuosina onkin
esiintynyt konsulttina.
Hämäläisen tekemä Akulovin haastattelu sai kokonaisen
sivun tilaa eräänä sunnuntaina.
(HS, 20.11.94) Hämäläinen pesi agentti Akulovin
putipuhtaaksi, teki hänestä Suomen ystävän,
esitteli oikein hyvässä valossa ja suositteli tunnetta
pursuavien rivien välissä häntä
kaupalliseksi konsultiksi suomalaiselle
vientiteollisuudelle.
Juttunsa loppukäänteissä Hämäläinen sivumennen
mainitsi Akulovin uran agenttina ja
vakoilijana menemättä minkäänlaisiin muihin
yksityiskohtiin kuin agenttiuran vähättelyyn.
Juttu oli sivun kokoinen ilmainen mainos Akulovin
konsulttitoimistolle.
Seuraavan aamun toimitusneuvotteluraportin mukaan
päätoimittaja Reetta Meriläinen oli
ihastellut Hämäläisen tekstiä ja sanonut: "Sitä
olisi mielellään lukenut pitempäänkin.
" Meriläinen ei kritisoinut Hämäläisen juttua
millään tavalla, vaikka juttu antoi Akulovista
perusteellisesti väärän todistuksen. Meriläinen
tietenkin tiesi, että Hämäläinen teki
jutullaan suuren palveluksen Akuloville ja syy asiaan
oli aivan selvä. Akulov itse kertoo
muistelmissaan olleensa lehdenomistaja Aatos Erkon ns.
kotiryssä ja tavanneensa tätä
toistuvasti.
Akulovin valkaisujuttu voitiin lukea hupitarinana. Se
voitiin ymmärtää myös viestinä ja
sellaisena sen lukivat kaikki mahdolliset KGB:n ja sen
seuraajan FSB:n agentit sekä
entiset Neuvostoliiton ja nykyiset Venäjän
diplomaatit, joiden työ liittyy Suomeen. He
ymmärsivät sen kehotukseksi palata Suomeen ilman
pelkoa neuvostoaikojen jälkipyykeistä.
Kaikki alan miehet ja naiset tekivät johtopäätöksen,
että Erkko oli luvannut Akuloville
myötämielisen haastattelun ja luotettu toimittaja Unto
Hämäläinen lähetettiin tekemään se.
Monet neuvostoagentit tietävät syyt Akulovin
puhtaaksipesuun. Se luo heille
turvallisuudentunnetta, kun he ovat ryhtyneet tai
ryhtymässä uudelleen omiin puuhiinsa
Suomessa.
Samalla tavalla jutun lukivat tietenkin Supo sekä
läntiset suurlähetystöt ja läntisten
turvallisuuspalvelujen agentit, jotka hyvin tiesivät
Akulovin peitteen. He näkivät
jutussa Suomen suurimman sanomalehden viestin ja
tekivät sen perusteella uudelleen
omat johtopäätöksensä Hesarin ja Erkon
suuntautumisesta sekä osittain Suomenkin suhteista
ja kansainvälisestä asemasta. Kuka voi näissä oloissa
sanoa hyvästit suomettumiselle
mediassa?"
Ote Martti Valkosen kirjasta: "Sananvapaus
kauppatavarana"
Siitä löysin tämän mielenkiintoisen kohdan:
"Lähettiläs Mitdankilla oli hyvät suhteet muun muassa
suojelupoliisin päällikköön. Seppo
Tiitinen kutsui Supon kirjeellä Mitdankin jopa
mökilleen. Tiitisen äiti oli luvannut tehdä
siellä heille ruokaa. Juuri tällaisia tilanteita
itäsaksalaiset jahtasivat: Henkilökohtaisia
tuttavuussuhteita, jolloin suomalaiset muuttuvat
avoimiksi ja helposti unohtavat keiden
kanssa keskustelevat. Tiitisen mukaan hän tapasi
mökillään paljon ulkovaltojen edustajia
ja täytyyhän mökillä syödäkin. Edustuston rantasauna
lämpeni usein. Sieltä saattoi saada
mukaansa komean diplomin.
Mitdank: Maassa maan tavalla. Saunan osalta se
merkitsi sitä, että yhdistimme huvin ja hyödyn."
Lainaus osoittaa, että Supon päällikkö Seppo Tiitinen
osallistui ja hakeutui itse tilaisuuksiin,
jossa joutui tekemisiin Stasin vakoilijoiden kanssa.
Tätä taustaa vasten on hyvin
ymmärrettävissä, että hän yhdessä presidentti Mauno
Koiviston kanssa päätti tallettaa saadun
Stasi-listan kassakaappiin. Koiviston motiivi on myös
selvä, hän on itse ollut Kekkosen
perintönä osallisena kotiryssäjärjestelmässä, jossa
KGB:n agenteille laverreltiin Suomen
sisäisistä asioista. Koiviston kotiryssänä on mainittu
mm. Felix Karasev.
Stasi-listan tallettamisesta kassakaappiin päätti siis
parivaljakko, jolla oli oma lehmä
vahvasti ojassa, voisi sanoa että siinä vasta pukit
kaalimaan vartijoina! Tämä tapahtui
vuonna 1990 ja asia painoi ilmeisesti Seppo Tiitistä
niin, että hän välittömästi pakeni
vastuuta ja siirtyi loppuvuodesta 1990 Eduskuntaan
poliittiseen palkkiovirkaan.
Voidaan siis sanoa, että Seppo Tiitinen oli jäävi
tehdessään Stasi-listan salauspäätöksen.
Nyt olisi korkea aika korjata tämä suuri munaus ja
julkistaa tämä lista välittömästi.
Isänmaan kasvot on puhdistettava rumista
suhmuroinneista. Kuka
poliitikoistamme uskaltaa lähteä ajamaan tätä asiaa?
Paikka Suomen historiassa odottaa!
Otsikko: Stasi-listat julki!
Asiaa koskeneen radio-ohjelman käsikirjoitus
Salaisiksi julistettujen Stasi-listojen eli Tiitisen
listojen nimistä on käyty kovaa
spekulaatiota, ja käydään niin kauan kuin niitä ei
julkisteta. Arvaan yhdeksi nimeksi
Seppo Tiitisen itsensä. Toinen varma on Kalevi Sorsa,
vielä: Ulf Sundqvist, Tarja Halonen,
Matti Ahde. Virallisesti väitetään, ettei listalla ole
ns. tärkeitä nimiä. Nimistä yksi
potentiaalisimmista on Erkki Liikanen, joka pakeni
juuri Stasi-listan aikoihin Eurooppaan
eikä ole uskaltanut vieläkään palata.
Silloinen hallitus, joka Rusin mukaan olisi kaatunut
jos lista olisi paljastettu:
Pääministeri
Holkeri, Harri Hermanni 30.4.1987 26.4.1991 Kok.
Pääministerin sijainen
Sorsa, Taisto Kalevi 30.4.1987 31.1.1989 SDP
Paasio, Pertti Kullervo 1.2.1989 26.4.1991 SDP
Ministeri valtioneuvoston kansliassa
Kanerva, Ilkka Armas Mikael 30.4.1987 28.8.1990 Kok.
Ulkoasiainministeri
Sorsa, Taisto Kalevi 30.4.1987 31.1.1989 SDP
Paasio, Pertti Kullervo 1.2.1989 26.4.1991 SDP
Ministeri ulkoasiainministeriössä
Salolainen, Pertti Edvard 30.4.1987 26.4.1991 Kok.
(Ulkomaankauppa-asiat)
Suominen, Ilkka Olavi 30.4.1987 26.4.1991 Kok.
(Neuvostoliiton kauppa)
Oikeusministeri
Louekoski, Matti Kalevi 30.4.1987 28.2.1990 SDP
(Pohjoismainen yhteistyöministeri 8.5.87-8.12.89)
Halonen, Tarja Kaarina 1.3.1990 26.4.1991 SDP
(Pohjoismainen yhteistyöministeri 8.12.89 lukien)
Sisäasiainministeri
Rantanen, Jarmo Heikki Kullervo 30.4.1987 26.4.1991
SDP
Ministeri sisäasiainministeriössä
Liikanen, Erkki Antero 8.5.1987 28.2.1990 SDP
(Aluepolitiikka)
Puhakka, Matti Juhani 1.3.1990 26.4.1991 SDP
(Aluepolitiikka)
Puolustusministeri
Norrback, Johan Ole 30.4.1987 13.6.1990 RKP
Rehn, Märta Elisabeth 13.6.1990 26.4.1991 RKP
Valtiovarainministeri
Liikanen, Erkki Antero 30.4.1987 28.2.1990 SDP
Louekoski, Matti Kalevi 1.3.1990 26.4.1991 SDP
Ministeri valtiovarainministeriössä
Puolanne, Ulla Kaija 30.4.1987 26.4.1991 Kok.
(Veroasiat ym.)
Kanerva, Ilkka Armas Mikael 3.2.1989 26.4.1991 Kok.
(Hallinnon kehittäminen)
Opetusministeri
Taxell, Lars Evald Christoffer 30.4.1987 13.6.1990 RKP
Norrback, Johan Ole 13.6.1990 26.4.1991 RKP
Ministeri opetusministeriössä
Kasurinen, Anna-Liisa 30.4.1987 26.4.1991 SDP
(Kulttuuriministeri)
Maa- ja metsätalousministeri
Pohjala, Toivo Topias 30.4.1987 26.4.1991 Kok.
Ministeri maa- ja metsätalousministeriössä
Norrback, Johan Ole 30.4.1987 26.4.1991 RKP
(Kalastus- ja metsästysasiat)
Liikenneministeri
Vennamo, Pekka Veikko 30.4.1987 30.9.1989 SMP
Vistbacka, Raimo Viljam 1.10.1989 28.8.1990 SMP
Kanerva, Ilkka Armas Mikael 28.8.1990 26.4.1991 Kok.
Ministeri liikenneministeriössä
Kasurinen, Anna-Liisa 28.8.1990 26.4.1991 SDP
(Viestintäasiat)
Kauppa- ja teollisuusministeri
Suominen, Ilkka Olavi 30.4.1987 26.4.1991 Kok.
Ministeri kauppa- ja teollisuusministeriössä
Salolainen, Pertti Edvard 30.4.1987 26.4.1991 Kok.
(Kauppaosasto ym.)
Vennamo, Pekka Veikko 30.4.1987 1.9.1989 SMP
(Merenkulkuasiat)
Sosiaali- ja terveysministeri
Pesola, Anja Helena 30.4.1987 31.12.1989 Kok.
Miettinen, Mauri Kalevi 1.1.1990 26.4.1991 Kok.
Ministeri sosiaali- ja terveysministeriössä
Halonen, Tarja Kaarina 30.4.1987 28.2.1990 SDP
(Sosiaalihuolto-, alkoholi- ja tasa-arvoasiat)
Puhakka, Matti Juhani 30.4.1987 31.5.1989 SDP
(Työasiat ym.)
Hämäläinen, Tuulikki Katriina 1.3.1990 26.4.1991 SDP
(Sosiaali-, alkoholi- ja tasa-arvoasiat)
Työvoimaministeri
Puhakka, Matti Juhani 30.4.1987 31.5.1989 SDP
Työministeri
Puhakka, Matti Juhani 1.6.1989 26.4.1991 SDP
Ympäristöministeri
Bärlund, Kaj-Ole Johannes 30.4.1987 26.4.1991 SDP
Ainakin Taxell liukeni vähin äänin Partekin
toimitusjohtajaksi juuri siihen aikaan,
kun Koivisto ja Tiitinen pohtivat mitä listalle
pitäisi tehdä.
Näillä on hyvä spekuloida, kun SUPO antaa meille tämän
mahdollisuuden :-D
On siinä meillä suojelupoliisi; ainoa mitä se on
suojellut ja edelleen salaillen suojelee,
on maanpetoksellinen toiminta!
Otsikko: Tässä nimet
Eilinen Stasi-lista poistettiin ylläpidon toimesta.
Sain sen kuitenkin paperille, joten
tässä uusiksi. Ole nopea, kohta ylläpito poistaa
tämänkin. Näin se sensuuri vain toimii
nykysuomessakin ja vieläpä palstalla.
Tiitisen listan neljä kärkinimeä, muut ovat
toisarvoisia:
Etelä-Afrikan suurlähettiläs Kirsti Lintonen, oli
80-luvulla myös Kalevi Sorsan ulkopoliittinen
avustaja. Lintonen aloitti uransa diplomaattina
Itä-Berliinissä DDR:ssä 1973-76.
Alivaltiosihteeri Arto Mansala, Suomen ex
suurlähettiläs Saksassa ja Venäjällä. Demari,
presidentin kansliapäällikkö Jaakko Kalelan
luottomies.
Alivaltiosihteeri Jaakko Laajava, 80-luvulla Suomen
Washingtonin suurlähettiläs.
Toimi 1970-luvun alussa DDR:n tunnistamiskomitean
hallituksessa, jonka varapuheenjohtajana
oli Tarja Halonen.
Ex pääministeri Kalevi Sorsa. Koivisto kaiketi pimitti
listan, koska Sorsasta piti kaiken
todennäköisyyden mukaan tulla Suomen seuraava
presidentti.
Ole nopea, kohta tämäkin viesti poistetaan ja minulta
kirjoitusoikeudet.
Stasi-listan neljä nimeä
Suomessa pyörii keskustelu 1970-luvusta ja
suomettumisesta. Stasi-vakoilua epäillään, joskaan
tuomioita ei ole, eikä vielä edes syytteitä.
Menneisyydestä puhutaan myös Espanjassa, jossa on
viime vuosina käyty tilintekoa paitsi Francon ajasta
myös tuoreemmasta aikakaudesta eli 1980-luvulla
sisäministeriöstä käsin johdetuista laittomista
GAL-operaatioista. Molemmissa maissa lienee kyse
kansallisesta itsetuntemuksesta, tarpeesta tehdä tilit
selväksi menneisyyden kanssa.
Miten jälkipyykkiä sitten pestään Suomessa? Viimeksi
Helsingissä käydessäni tapasin muutamia vanhoja
toimittajakollegoita. Kaupungissa pyöri samaan aikaan
villi huhumylly presidentti Mauno Koiviston ja Supon
ex-päällikkö Seppo Tiitisen vuonna 1990 kassakaappiin
sulkeman listan suomalaisnimistä, joita epäillään
yhteistyöstä DDR:n tiedustelupalvelujen kanssa. Lista
saatiin aikanaan Yhdysvaltojen tiedustelupalvelulta
CIA:lta.
Kävi selville, että kyseisen niin sanotun Stasi-listan
koostumus on laajasti tiedossa suomalaisten
toimittajien keskuudessa ja kaikkien keskeisten
tiedotusvälineiden toimituksissa. Ei siis ole ollut
vaikea päästä selville listan painavimmista nimistä.
Arvelin, että piakkoin nimiä nähdään lehtien
palstoilla ja lista myös tuodaan julkisuuteen.
Yllättäen näin ei ole kuitenkaan käynyt. Kummallista
vain on, että suomalaiset tiedotusvälineet eivät
uskalla niitä paljastaa.
Ehkä kyse on jonkinlaisesta jälkisuomettumisesta - se
ei siis päättynytkään kylmään sotaan.
Suomalaistoimittajat myös valittavat oikeuslaitoksen
viime aikoina muuttaneen tulkintaansa
lehdistövapaudesta tiukempaan suuntaan, jonka
seurauksena on käytännössä ollut sananvapauden
rajoittaminen: lähdesuojaa on ryhdytty murtamaan ja
tarkistettujakaan tietoja ei uskalleta julkistaa
suurten korvausvaatimusten pelossa.
Maan suurin päivälehti Helsingin Sanomat (HS) vaati
kyllä aluksi listojen julkistamista. Toimittaja Heikki
Aittokoski kirjoitti kolumnissaan "Kyllä tunkio
pöyhien paranee" (HS 11.10.2002) laittamattomasti:
"Suomettuneessa Suomessa oli paljon mätää ja
epätervettä. Ajan henki haisee tänne asti niin, että
toisinaan täytyy pidellä nenästään kiinni tukevalla
peukalo-etusormi-otteella. Nämä sosialismin ajajat,
hyi hitto, maansa myyjät ja hotsiminhin hoilottajat.
Mutta eivät pelkästään he. Ikävästi tuoksahtavat myös
ne maton alle lakaisijat, kassakaappeihin kätkijät,
historian roskakorin himokäyttäjät, jotka ovat sitä
mieltä, ettei tunkio pöyhien parane." - Tällä
Aittokoski viittasi listojen pääsulkijaan, Supon
ex-päällikkö Tiitiseen.
Maaliskuussa saksankielinen suosikkilehteni Die Zeit
julkaisi Suomesta laajan artikkelin, joka ei ollut
erityisen mairitteleva. Otsikko oli Kuin kylmässä
sodassa ja juttu kuvasi suojelupoliisin asemaa kaiken
valvonnan ulkopuolella olevana tahona, valtiona
valtiossa, mikä on näkynyt kouriintuntuvasti
professori Alpo Rusin tapauksen yhteydessä. Jos
puoletkin Die Zeitin tiedoista pitää paikkansa,
Suomella on edessä paitsi vakava keskustelu
suojelupoliisin roolista myös sen perusteellinen
remontti henkilövaihdoksineen.
Vielä maaliskuun lopussa HS julkaisi Oslossa
työskentelevän suomalaisen lääkärin Ari Lahden
Supo-kriittisen kirjoituksen aiheesta. Lahti esitti
vaatimuksen, joka tuntuu perustellulta: "Supon
hallussa oleva nimilista Stasi-agenteista tulisi
tietenkin julkistaa sen sijaan, että sitä nyt
pimitetään kansallisen turvallisuuden varjolla."
Ei mennyt pitkään, kun HS:n pääkirjoitustoimittaja
Pentti Sadeniemi torppasi Die Zeitin jutun ja piti
sitä Suomelle vahingollisena. Sen jälkeen HS pani
luukut kiinni Stasi-listoista.
Kysymys kuului keväällä, että kuinka pitkään
suomalaisten toimittajien itsesensuuri pitää? Kyse ei
ole vain historiasta, vaan valtiosihteeri Antti
Satulin valitettavan poismenon jälkeen myös valtion
turvallisuudesta, sillä Stasi-listoilla on ehdokkaita
Satulin seuraajaksi UM:n valtiosihteerinä.
Listaa ei kuitenkaan saatu julkisuuteen. Niimpä päätin
tutkia voisinko antaa ulkomailta käsin hieman
tulitukea avoimuuden edistämiseksi isänmaassa. Eräs
nykyiseen menoon melko perusteellisesti turhautunut
toimittajakollegani loi minulle yhteyden lähteeseen,
erääseen henkilöön, joka oli vuonna 1999 nähnyt omin
silmin Koiviston-Tiitisen listan nimet. Tämä on
todennut olevansa valmis valaehtoisesti todistamaan
oikeudessa. Sellaiseen pitää suhtautua tietysti aika
vakavasti. Minulla on siis hyvin perusteltu syy uskoa,
että lähde niin sanotusti pitää, vaikka en itse
luonnollisesti ole alkuperäistä listaa nähnytkään.
Niimpä päätin julkaista tämän kirjoituksen.
Lista heijastuu tietenkin vallan ylimpiin kammareihin
- ei kai paperia muuten kassakaappiin olisi
piilotettukaan. Kaveri oli sitä mieltä, että Koivisto
on niin huolestunut asiasta sen takia, että monet
listan nimistä kuuluvat hänen sekä ex-puoluejohtaja ja
ex-pääministeri Sorsan keskeiseen ulkopoliittiseen
valmistelukoneistoon. Lisäksi Koivisto - ehkä Suomen
älykkäimpänä nykypoliitikkona - tietää, että hän
kantaa poliittisen vastuun listojen sulkemisesta
vuonna 1990.
Koiviston pelastamat virkamiehet ja poliitikot ovat
tietysti olleet hänen talutusnuorassaan. Erkki
Tuomioja on hyvä esimerkki. Vuoti huippusalaisen
asiakirjan (Zavidovo) ja Koivisto pelasti hänet.
Pienessä maassa riippuvuusverkostot ovat tiheät.
Listan nähneen lähteen mukaan 18 nimen yllä on otsikko
'Seuraavia henkilöitä epäillään yhteistyöstä Stasin
kanssa'. Nimistä neljä nousee ylitse muiden, eikä
muilla liene suurta yhteiskunnallista merkitystä -
niiden osalta Tiitisen vähättelevät lausunnot ovat
kohdallaan.
Lähteen samoin kuin parin asiaa tuntevan toimittajan
mielestä aineistomielessä kovin nimi on Suomen
Etelä-Afrikan suurlähettiläs Kirsti Lintonen, joka on
myös ollut 1980-luvulla Kalevi Sorsan ulkopoliittinen
avustaja. Lintonen aloitti uransa diplomaattina
Itä-Berliinissä DDR:ssä 1973-76.
Hyvänä kakkosena on alivaltiosihteeri Arto Mansala,
joka on toiminut Suomen Saksan ja Venäjän
suurlähettiläänä. Hänet tunnetaan
ulkoasiainhallinnossa sosialidemokraattina, joka on
presidentin kansliapäällikkö Jaakko Kalelan
luottomies.
Kolmantena on poliittinen alivaltiosihteeri Jaakko
Laajava, joka 1990-luvulla oli Suomen Washingtonin
suurlähettiläs. Laajava oli aikanaan 1970-luvun alussa
DDR:n tunnustamiskomitean hallituksessa, samassa jonka
varapuheenjohtajana toimi nykyinen presidentti Tarja
Halonen. Selvyyden vuoksi todettakoon, että Halosen
nimi ei ole listalla.
Selvyyden vuoksi todettakoon, että vakoiluepäilyistä
löysässä hirressä roikotetun Alpo Rusin nimi ei ole
lähteen mukaan listalla.
Kaikki kolme virkamiestä ovat ehdokkaita
valtiosihteeriksi, ulkoministeriön ykkösvirkaan.
Eiköhän kansalaisilla ole oikeus tietää, mitä
hemmettiä tarkoittaa se, että he ovat CIA:n
Stasi-listalla?
Lähteemme mukaan poliitikoista listan raskaimman
sarjan nimi on entinen pääministeri Kalevi Sorsa. Eipä
siis ole ihme, että Koivisto sulki listan, olihan
Sorsa vuonna 1990 kaiken järjen mukaan todennäköisin
SDP:n seuraava presidenttiehdokas.
Sorsan toiminnasta on olemassa paljon julkistakin
tietoa. Lasse Lehtinen vihjaa kirjassaan Aatetta jaloa
ja alhaista mieltä (2002), että Sosialistisen
internationaalin (SI) aseriisuntapäätökset
valmisteltiin yhteistyössä NKP:n kanssa. Sorsa sai
kaipaamaansa luottamusta luovuttamalla asiakirjat
NKP:n johdolle ennen niiden käsittelyä SI:ssä.
Kokeneet toimittajat Antti Blåfield ja Pekka Vuoristo
puolestaan kirjoittivat jo vuonna 1985 teoksessa
Kalevi Sorsan suuri rooli, että Sorsa oli vuonna 1981
toiminut tarmokkaasti SI:n kautta Neuvostoliiton
suorittaman Afganistanin miehityksen kansainvälisen
suuttumuksen hillitsemiseksi. Välit Saksan
sosialidemokraatteihin alkoivat viiletä. "Sorsa meni
liian pitkälle", toteaa KGB:n asiantuntija Oleg
Gordievskyn ja Inga Rogatchin kirjassa Sokea peili
(1996).
Listalla oleminen ei tietenkään ole osoitus
syyllisyydestä yhteistyöhön Stasin kanssa. Jokainenhan
on syytön ennenkuin toisin todistetaan. Ei siis ole
lemassa mitään perusteltua syytä piilotella ja
peitellä listaa ja pitää sitä vain harvojen ja
valittujen lunntilappuna ja jopa mahdolisena
käskarrarana.
Suomen kansalla on oikeus saada vihdoin selvyys
asiaan, joka on ollut pitkään jo osittain julkinen
salaisuus. Niimpä nyt on syytä julkistaa alkuperäinen
Stasi-lista kokonaisuudessaan, aloittaa tutkimukset ja
käydä prosessi läpi avoimuusperiaatteella.
Joku voi nyt esittää, että tasapuolisuuden ja -arvon
takia olisi kohtuullista, että listan nimet saisivat
tutkintavaiheessa samanlaisenvenytetyn käsittelyn kuin
Alpo Rusi, mutta onhan toki niin, ettei
kohtuuttomuuden jatkaminen ja toistaminen ole
perusteltua edes tasapuolisuuden nimissä. Mikäli
Stasi-lista tutkimuksiin käyyetään suhteessa aikaa
yhtä paljon kuin Rusin kohdalla, niihin menee aikaa
vuosikausia. Supon laskuopin mukaan jopa 18 vuotta!
Aikataulun on oltava nopeampi, kyllä kai ne
tutkimukset kaikkien osalta nyt ainakin vuoden aikana
saadaan tehtyä?
Sen sijaan siitä on pidettävä kiinni, että nimet
julkistetaan ja tutkimuksista tiedotetaan
suomalaisille, jatkossa mieluimmin kuitenkin
asiallisesti. Tiedon saaminen kansakunnan asioista
kuuluu nykyaikaisen yhteiskunnan kansalaisten
perusoikeuksiin.
Espanjalaislehdistön reippaaseen ja kovaankin
debattiin tottuneena on tuskallista seurata, miten
suomalainen media käsittelee näitä maalleen tietysti
sinänsä vaikeita aiheita. Toistaiseksi ei mikään
suomalaismedia tai kukaan toimittaja todellakaan
ansaitse Pulitzer-palkintoa. Epäilen, ettei
jatkossakaan, sillä Suomi näyttää olevan syvästi
jälkisuomettunut maa - "lähellä Venäjää ja kaukana
lännestä", kuten Die Zeit kirjoitti.
Toivottavasti tulevaisuus osoittaa, että ennustukseni
ei pidä paikkaansa.
Mikä kommarikepulainen Paavo Väyrysen petomaanitavarits on
Aki Taskila?
http://blogit.hs.fi/unski/torstaina-51-2005/
# Aki Taskila:
5. tammikuuta 2006 kello 21.45
Kyllä gallupit pitäisi kieltää paria viikkoa ennen vaaleja, ettei vuoden 1994 kaltaista surullista tapahtumaa ja äänestäjien manipulointia pääsisi tapahtumaan.
1994 Mtv3 uutisoi näyttävästi uppo-oudon ja jälkeenpäin myös epävarmaksi todetun tutkimuslaitoksen virheellisiä gallup lukuja perjantaina, vielä vaalipäivän aamuna toitotettiin että aamulla tehdyn ovensuukyselyn mukaan p.väyrysellä olisi kannatusta n.13%.
Vaaleissa luku oli lähes 19%, ja se oli näiden kyseisten galluppien ansiosta niin alhainen. Monet p.väyrysen kannattajat ovat jälkeenpäin harmitelleet kun olivat jääneet luvuista masentuneina kotiin.
Lisäksi media pelasi likaisesti perättömän nootti uutisen, ja mtv3 etsi käsiinsä tuolloin huru-ukko seppo lehdon ANALYSOIMAAN uutista, ja tämähän pisti tuulemaan ja toitti väyrystä nootin tilaajaksi kymmpi uutisissa päivää ennen vaaleja. Kyseinen henkilö on tavattu usein mielenosoituksissa hirtettyä putinnukkea heiluttelemassa. Onko tuollainen ihminen oikea henkilö ANALYSOIMAAN kyseistä perätöntä uustista.
Jossain muualla maailmassa olisi tullut mielenosoituksia ja vaalit olisi todennäköisesti jouduttu uusimaan.
Onko näiden vaalien loppusuoralla alkamassa samanlainen sairas mediapeli , toivottavasti ei, koska sitä todennäköisesti ei toista kertaa tulla sietämään. Nämä kirjoittelut tällä palstalla, sekä median uusimmat uutiset osoittavat ainoastaan vastustajien paniikin m.vanhasen kampanjan nousujohteisesta tilasta.
Post a Comment